Ajankohtaista

Hevosten loishäätö;  maailma muuttuu ja tiede kehittyy

 

Kimmo Lampinen ELL

Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri 

Sisäloiset  ovat merkittävä riskitekijä hevosen hyvinvoinnille. Ne altistavat ähkyille ja huonontavat rehunkäyttöä aiheuttaen siten myös laihtumista ja mahdollisesti myös anemiaa ja yleistä alikuntoisuutta.

Vielä 10 vuotta sitten hevosten loishäätöasiat olivat selkeitä  ja helppoja. Hevosille suositeltiin loishäätöä 3-6 x vuodessa ja ainoaksi ongelmaksi jäi päättää millä lääkevalmisteella hevonen kannattaa madottaa. Tietoisuus matolääkkeille vastustuskykyisten loisten kehittymisestä ja lisääntynyt tieto hevosten omasta vastustuskyvystä  loisille on muuttanut tätä käytäntöä.

Enää ei voi sano, että yksi ja sama loishäätöohjelma olisi sovelias kaikille tiloille.  Nykyään loishäätöohjelma suunnitellaan sekä hevos- että tallikohtaisesti.  Loishäätösuunnitelman perustana on ulostenäytteiden tutkimukset ja arvio loistartuntariskistä hevosen iän, käytön ja hoitotavan perusteella

Kaikki sisäloiset - madot tarttuvat hevoseen suun kautta ja kaikkien kierto on periaatteessa samanlainen. Hevonen  syö loisen toukkamuodon, joka kehittyy aikuiseksi loiseksi hevosen suolistossa. Aikuinen loinen munii munia, jotka tulevat pois ulosteen mukana. Munista kypsyy toukka ja ajan kuluessa ne kehittyvät ns. tartunnalliseksi toukkamuodoksi, Ne pystyvät tartuttamaan hevosen, jos tämä sattuu toukan syömään. Tämä loisten kierto aiheuttaa  sen, että hevoset, jotka elävät vain karsinassa ja tarhassa, jossa ei ole mitään syöntimahdollisuutta  maasta eivät juurikaan ole vaarassa saada loistartuntaa.  Pihattohevoset ja hevoset jotka ulkoilevat  vuodesta toiseen samoissa tarhoissa, joita ei kynnetä tai pintaa vaihdeta saavat todennäköisesti helpommin  loistartunnan. Aikaisemmin uskottiin, että talvipakkaset tuhoavat madonmunat ja toukat tarhoista tai laitumelta, mutta nykyisin tiedetään, että ne säilyvät hyvin hengissä  myös talven yli.


Kuinka ulostenäytteitä pitäisi ottaa ja mitä niiden tuloksista tiedetään.

Suositeltavin ajankohta ulostenäytteiden tutkimiselle on keväällä huhtikuussa ennen laidunkautta. Tällöin kannattaa tutkia kaikki hevoset.  Jos  aikuisella hevosella ei useampana vuonna peräkkäin ole madonmunia ulosteessaan kannattaa eläinlääkärin kanssa neuvotella  tutkimusvälin harventamisesta ko hevosen kohdalla esim.  1.näyte / 2 vuotta. 

Ulostenäytteistä löytyy lähinnä suolinkaisten (Ascaris) ja isojen ja pienten Strongylusten munia. Tavallisessa ulostenäytetutkimuksessa ei yleensä pystytä  löytämään heisimatojen eikä kihomatojen munia.  Kihomatoja epäiltäessä tutkitaan hevosen peräaukon ympäristöä. Heisimatotartunnan osoittamiseksi tehdään tällä hetkellä runsaasti tutkimusta soveltuvimman menetelmän löytämiseksi ja niiden esiintymistä voidaan tutkia esim. vasta-ainemäärityksin. 

Strongyluksen munat ovat ylivoimaisesti tavallisimpia ulostenäytteissä. Perusohje on, että jos aikuisella hevosella on yli 200 madonmunaa/1g ulostetta (EPG)  pitäisi hevonen loislääkitä.  Suolinkaisten munia löydettäessä suositellaan madotusta aina niitä löydettäessä määrästä riippumatta..

 

Toinen  käytetty näytteenottoajankohta on syksyllä laidunkauden jälkeen.  Koska ainakin laitumella olleet hevoset kannattaa madottaa heisimatotartunnan varalta ja koska toistaiseksi luotettavaa ja käyttökelpoista heisimatotutkimusta ei oikein ole käytettävissä jätetään syksyn ulostenäytteet usein ottamatta ja hevoset madotetaan sekä Strongyluksiin, että heisimatoon tehoavalla yhdistelmävalmisteella. Syksyn loishäätö kannattaa antaa 4-6 viikkoa sen jälkeen kun ne ovat lopettaneet  laiduntamisen.

Matolääkkeelle vastustuskykyisten loisten lisääntyminen on luonut tarvetta myös seurata  eri matolääkevalmisteiden tehoa tallin loiskantaan.

Seurantaa tehdään ulostenäytteillä seuraavasti. Ne hevoset joilla on runsaasti madonmunia hoidetaan loislääkkeellä ja 10-14 vrk kuluttua otetaan uudet ulostenäytteet. Mikäli madonmunien määrä on pudonnut vähemmän kuin 90% ensimmäisestä tutkimuksesta tiedetään, että tallissa on kyseiselle valmisteella vastustuskykyisiä loisia. Tämä tutkimus voidaan tehdä joko keväällä tai syksyllä normaalin tutkimuksen jatkona ottamalla  loislääkkeellä hoidetuista hevosista uusintanäytteet.

Ulostenäytteiden perusteella tehtävän kohdennetun loishäädön suurin hyöty lyhyellä tähtäimellä on turhien madotusten poistuminen. Kokemus on osoittanut, että 10 aikuisen hevosen tallista on yleensä vain 2-3:lla on madonmunia ulosteessaan. Tulokset ovat lähes samankaltaiset yleensä myös vuodesta toiseen, madonmunia löytyy pääsääntöisesti aina samoilta hevosilta.  Joten jos ennen annettiin kaikille 10 hevoselle keväällä matolääke tarvitaan lääkitys enää keskimäärin 3 hevoselle tallissa.  Lisäksi seuraamalla tallin  hevosten matolääkevastustuskykyä voidaan välttää tilanne, jossa hevosia lääkitään tehottomalla loislääkkeellä.

Pidemmällä tähtäimellä  uskotaan että nykyisin käytössä olevat loislääkkeet säilyisivät pitempään käyttökelpoisina, vastustuskyvyn lisääntymisen hidastuessa. Emme missään tapauksessa haluaisi joutua tilanteeseen jossa nykyiset loislääkkeet eivät tehoa mutta uusia turvallisia loislääkkeitä ei ole pystytty kehittämään.

 

VARSOJEN LOISHÄÄTÖ:

Varsat ovat aikuisia hevosia herkempiä saamaan sisäloisia, sillä luonnollinen vastustuskyky kehittyy vasta iän myötä. Varsat tuleekin sen vuoksi edelleenkin madottaa säännöllisesti  useita kertoja vuodessa ainakin 4 ikävuoteen saakka.  Ensimmäinen madotus annetaan 2 kk iässä. Varsoistakin kannattaa ottaa ulostenäytteitä, jotta nähdään mitä loisia varsoissa on. Eri loislääkkeillä on erilainen teho eri loisiin, joten ulostenäytteestä saadaan tärkeää tietoa,  kulloinkin tarvittavasta lääkeaineesta. Lisäksi varsoistakin tulisi hoidonjälkeisellä uusintaulostenäytteellä seurata aika ajoin mahdollista lääkeaineresistenssiä.


LOISTARTUNNAN ENNALTAEHKÄISY: 

Tallilla tulisi olla suunnitelma loistartuntojen ennaltaehkäisemiseksi osana tallin terveydenhuoltosuunnitelmaa. Koska madonmunat pystyvät muuttumaan tartunnallisiksi toukiksi otollisissa olosuhteissa (riittävä lämpö ja kosteus) jo muutamassa päivässä tulisi lantakasat poistaa kesäaikana tarhoista  ja laitumilta 2 kertaa viikossa.  Muina vuodenaikoina siivousväliä voidaan harventaa  kerran viikossa tapahtuvaksi ja talvikaudella vielä tätäkin harvemmaksi.  Rehujen syöttäminen maasta lisää loisriskiä varsinkin jos ruokintapaikkaa ei säännöllisesti puhdisteta.

Varsoille ja nuorille hevosille tulisi valita puhtaimmat tarhat ja laitumet ja muistaa, että tarhojen ja laitumien pieni koko suhteessa hevosmäärään lisää selvästi loistartuntapainetta. Puhdas tarha on sellainen jonka pohjahiekka on esim. vaihdettu tai jossa ei aikaisemmin ole ollut hevosia.  Laitumista uudet laitumet ovat puhtaimpia ja laitumet tulisi uusia (=kyntää ja kylvää uudestaan) riittävän usein.

Talliin tulevien uusien hevosten ulostenäytteet kannattaa tutkia ja madottaa ne tarvittaessa, ennen kuin ne päästetään samoihin tarhoihin tai laitumille.

Hevosten hyvä yleiskunto lisää myös vastustuskykyä sisäloisia vastaan joten  hevosen  sopivasta ruokinnasta ja perusterveydenhuollosta huolehtiminen yhdessä hyvien, stressittömien hevosenpito olosuhteiden kanssa edesauttaa myös loistartuntojen vastustuksessa.

Hevosten sisäloisasioista ja loishäädöstä tehdään maailmalla tällä hetkellä aktiivisesti tutkimusta. Uutta tietoa ja perusteltuja uusia ohjeita tulee todennäköisesti lähivuosina Sen vuoksi tallin loishäätösuunnitelmaa kannattaa päivittää vuosittain eläinlääkärin kanssa, jotta pysytään ajan tasalla.


LYHYT YHTEENVETO TÄMÄNHETKISISTÄ LOISTORJUNTA SUOSITUKSISTANI

Tallilla tulisi olla suunnitelma loistartuntojen ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

Tarhojen ja laitumien puhtaudesta huolehtiminen

Ulostenäytteet kaikista hevosista keväällä huhti- , toukokuussa

-       hoidetaan aikuiset hevoset, joilla yli 200 EPG tai/ja suolinkaisen munia

-       hoidettujen kontrolli uusintanäytteellä 10-14 vrk kuluttua; tehdään muutaman vuoden välein ( lääkeaineresistenssi kontrolli)

-       tarvittaessa ongelmatapausten erillissuunnitelma 

Laidunkauden jälkeen loishäätö heisimatoon tehoavalla yhdistelmävalmisteella

 

Pikkuvarsat: 1. Loishäätö 2kk iässä; sen jälkeen 2 kk välein  ensimmäinen vuosi

-       ulostenäyte 2 x vuodessa ja lääketeho kontrolli  1 x vuodessa


Varsat 1-4 v: ulostenäytteet 1-2 x vuodessa

                      -loishäätö 4 x vuodessa; lääketehokontrolli 1 x vuodessa